En pidä tiistaipäivistä.

Se alkoi siitä, kun psykoterapiapäiväkseni muodostui tiistai. Siellä ei vaan ole mukavaa käydä, matkakin sinne on pitkä ja hankala, eikä itse istunto ole yhtään sen helpompi. Välillä minusta tuntuu, että terapeuttini inhoaa minua. Vasta viime aikoina hän on alkanut vaikuttaa siltä, etten olekaan ehkä ihan kamala ihminen. Hän yrittää potkia minuun ryhtiä ja voimaa, ja minua vähän nolottaa kertoa hänelle elämästäni ja ajatuksistani, koska tuntuu, että hän tuomitsee. Sitten taas toisinaan yllätyn, kun kerron miessotkuista ja juhlimisesta, huumetutuista ja kaiken maailman sähläyksestä, ja saan vastaukseksi lähes hyväksyvää hyminää. Se kuulemma kuuluu nuoruuteen. No, kai nuoruuksiakin on monenlaisia. Minkälainenkohan nuoruus terapeutillani oli? Minkälainenkohan elämä hänellä ylipäätänsä on? Heidän talossaan haisee vanhoilta ihmisiltä. Luulen, että hänen miehensä on eläkkeellä jo. Tai ainakin se on aina katsomassa telkkaria, kun käyn terapeuttini luona. Hän muutti vastaanottonsa kotiinsa viime vuonna.

Olen isän työpaikalla tuuraamassa poissaolevaa sihteeriä. Tylsää. Miten joku voi kestää näin yksitoikkoista ja haasteetonta työtä 40 tuntia viikossa, mahdollisesti vieläpä yli 40 vuoden ajan? Keitän pääasiassa kahvia ja availen ovea läheteille, toivoisin olevani muualla. Välillä selailen Facebookkia tai luen uutisia. Obama on iloinen. 150 lasta saanut hiv:n Uzbekistanissa. Ruotsissa myytiin salmonellabakteerin saastuttamaa lihaa. Australiassa satoi golfpallon kokoisia rakeita. Juon juuri laskujeni mukaan kolmatta kahvikupillistani putkeen, ja alan saada kofeiinitärinöitä. Kofeiini on stimulantti. Miksi tupakkaa, kahvia ja alkoholia saa, mutta ei muita mietoja huumausaineita? Siksikö, että niitä on aina ollut täällä ja niiden kieltäminen olisi mahdotonta? Onhan kannabistakin täällä koko ajan, joka paikassa. En näe huumeita sen suurempana ongelmana kuin alkoholiakaan; niiden käyttö on ihan ookoo, kunhan se pysyy hanskassa. Alkoholiin voi jäädä yhtä lailla koukkuun kuin huumeisiin, vastaavasti huumeista tulisi valistaa ja informoida ihmisiä samalla lailla kuin alkoholista. Jos huumeet olisivat laillisia, koko huumebisnekseen liittyvä rikollisuus vähenisi - huumeidenkäyttö ei olisi enää salakähmäistä ja pimeää touhua. Kynnys hakeutua vieroitukseen olisi matalampi.

Aamulla päivä näytti kauniilta. Yritin keksiä tapaa jäädä sänkyyn, mutta äiti tuli ravistelemaan ylös. En ole uskaltanut kertoa tippuneeni biologiankurssilta aikoja sitten. Aika säälittävää. Vähän kuin yläasteella. Teeskentelen käyväni koulua tuolloin, jottei tarvitsisi kuunnella valitusta. Yleensä käyn terapiassa tai salilla - tänään kuitenkin istuskelin koululla, sillä sain kyydin sinne ja terapia on parin viikon ajalta peruttu (Luojan kiitos). Puhuin Inan kanssa puhelimessa. Koululla oli yhtä inhottava ilmapiiri kuin yleensäkin. Ympärillä velloo tuntematonta ihmismassaa, ja suomenkieliset sanat ovat harvassa. Melu on järkyttävä ja jatkuva, ihmisiä poukkoilee ympäriinsä ja koko ajan täytyy varoa, ettei joku singahda jostain suunnasta tielle. Välttelen myös parhaani mukaan Oskua, jonka kanssa kerran kävin treffeillä. Oskua ei näkynyt - ei ole oikeastaan näkynyt vähään aikaan. Olen tainnut olla pari kertaa humalassa hänelle vähän pelottava, jos en ihan väärin muista.

Olen ollut noin 2,5 tuntia töissä koululta hengailemasta tulemisen jälkeen, ja mietin, kuinka kauan vielä mahtaa olla jäljellä. Haluaisin käydä tanssitunnilla illemmalla, mutta tunti alkaa jo 17:30. Pääsisinköhän lähtemään tarpeeksi ajoissa? Minkälainenkohan tunti on kyseessä? Onkohan tuntikorttini enää edes voimassa?

Nyt aion informoida itseäni ydinvoimasta. Se tuntuu mielekkäältä.