No niin varmaan, joo.

Päätin aloittaa blogin. En ole koskaan ollut hyvä päiväkirjan kirjoittamisessa - paitsi silloin, kun olin korviani myöten rakastunut Mikkoon, enkä keksinyt muuta tapaa purkaa sitä ensirakkauden tunnekuohua. Silloin kirjoitin satoja sivuja ylistyksiä ihanasta Mikosta lyijykynällä pieneen kovakantiseen kirjaan - mitä Mikko oli sanonut tai tehnyt, ja miten ihan kaikki Mikossa oli niin jumalaista ja täydellistä. Lopetin, kun kävi ilmi, että siskoni luki päiväkirjaani kaiket päivät minun ollessa koulussa.

Sen kirjan lukeminen on edelleen aika vaikeaa. Muistan ne päivät ja ne hetket, ja siitä kaikesta tuntuu olevan ikuisuus. Se ei silti ole se varsinainen ongelma. En saa pois sitä häpeää, joka minuun iski, kun tajusin siskon lukeneen kaiken. Ihan kaiken siitä, miten tunsin oloni kiusatuksi, miten kamppailin syömisen kanssa.. Kaiken siitä maailmasta, jossa minä elin. Huusin hänelle ja jätin vihaisen viestin päiväkirjaan. Me emme koskaan puhuneet asiasta jälkikäteen. Asia unohtui vähitellen. Jonkun toisen käyttäjän blogista muistan lukeneeni fiksun vertauskuvan sisaruudesta. "Se venyy ja paukkuu kuin kuminauha, mutta palaa aina muotoonsa."  - tai ainakin jotain sinne päin. On tullut oltua epäreilu toista kohtaan, on tullut riideltyä ja tapeltuakin, mutta ei sitä vaan osaa olla pitkään vihainen sisaruksilleen. Sisaruus on side, jota on hankala kuvailla osuvasti. Koen olevani todella onnekas saadessani kasvaa isosiskon ja pikkuveljen kanssa - vaikka kieltämättä olinkin joskus katkera siitä, että sain aina siskon vanhat vaatteet ja pikkuveli ei niitä sitten muka voinut käyttää. Ai miten niin muka ei, keltaisia trikoita ja punaisia sukkahousuja?

Sää oli upea tänään. Aurinko on paistanut koko päivän ja valo heijastuu kauniisti lumesta, jota - yllättävää, kyllä - on edelleen joka paikassa. Loskaa ja lammikoita. Juostessani kouluun kemiantunnille kirosin uusia inkkarisaappaitani, jotka päästivät kaiken veden läpi (onneksi sain ne alesta 18,5 eurolla niiden oikean 60 euron hinnan sijaan). Mietin koko aamun mennyttä viikonloppua tapahtumineen. Sitä, kuinka pilalle perjantai-ilta olikaan mennyt.

Menin parhaan ystäväni, Inan, kanssa yhteisen kaverimme Ilarin tupaantuliaisiin. Lähdimme kuitenkin jo aikaisin Playgroundiin, jossa oli junkka- ja dubstep-painotteiset juhlat. Juhlat itsessään olivat hyvät, mutta Ilari ja Maija ottivat herneet nenään ja lähtivät kesken illan kotiin. Tulin melko huonolle tuulelle - tuntui, että se kaikki oli minun syytäni. Olin myös aika huonoa seuraa Joonalle, joka varta vasten oli tullut Espoosta asti moikkaamaan. Joona ei vaikuttanut viihtyvän, mikä häiritsi minua koko ajan. Muistan hetkiä, kun tuijotin seinää ja toivoin voivani juosta ulos siltä seisomalta. Lopulta päädyin Tonin luokse Ruskeasuolle yöksi, mikä kieltämättä kruunasi illan - juotiin kamalat kännit ja hiisattiin vielä vähän päälle. Nukuttiin lämpimässä kasassa toistemme sylissä, se oli mukavaa. Mitään muuta ei tapahtunut, vaikka Toni ilmeisesti pajapäissään olisi halunnut vähän seksiä. Tehtiin jo bussille kävellessä selväksi, ettei kummallakaan ole mitään suunnitelmia toisen varalle. Painoin päätäni alemmas ja kauemmas, kun tunsin Tonin nenän poskeani vasten. Ei vaan kiinnostanut alkaa pussailla, mistään muusta puhumattakaan. Olin kännissä ja pilvessä jossain päin Helsinkiä ja kello oli kuusi aamulla. Päässä pyöri lähinnä se, ettei Joonalla tainnut olla hauskaa sinä iltana, mutta ei tuntunut erityisen sopivalta hetkeltä alkaa avautua Joonasta Tonille.

Kuulin myös Joonan olleen lauantaina Maijan kanssa ulkona. Olin seuraillut kännistä Maijaa ja sitä, miten tämä lääppi Joonaa Beatrootissa jo perjantai-iltana, ja tunsin pienen mustasukkaisuuden pistoksen kuullessani heidän yhteisestä lauantai-illastaan. Se on täysin typerää. Eihän minulla edes ole oikeutta olla mistään mustasukkainen, asian ei pitäisi liikuttaa minua. En haluaisi olla typerä ja naiivi teinityttönen, mutten voi kiistää, ettenkö haluaisi tietää lisää Joonasta. Ehkä viettää aikaa hänen kanssaan ihan rauhassa. En uskalla sanoa mitään, sillä en tiedä, mitä Joonan päässä liikkuu. Oli ehkä aika huono idea pyytää häntä tulemaan Playgroundiin tuollaisena iltana, kun koko paikka on täynnä muita tuttuja ja musiikki on niin lujalla, ettei ajatuksiaan kuule. Ilta oli levoton ja sekava.

Vanhemmat tulevat varmaankin kohta kotiin, joten taidan siirtyä tekemään jotain muuta ennen iltaruokaa.